Katja Karjalaisen esittely:

Taustasta:

Aloitin ratsastuksen Tapiolan Ratsastuskoulussa ollessani 9v. Koska olin jo silloin hyvin pitkä, jouduin heti hevosalkeiskurssille. Opettajanani oli Erkylän tallilta tuttu, JM:n Maiju ;-) *Maailma on pieni*. Lopetin aktiivisen ratsastuksen 20 vuotiaana, jonka jälkeen opiskeluaikana ratsastus oli aika epäsäännöllistä "irtotunneilla" käyntejä.

Sitten lauttasaarelainen neiti muuttaa v 1986 Kuopioon ;-) ja hevoset jäi - miehet tuli. Ratsastin satunnaisesti työkaverini kouluruunalla, mutta hankalien kulkuyhteyksien vuoksi sekin hiipui. Vuonna 1988 sairastuin radikaalisti yhdessä yössä; vain vasen käsi toimi, puhe oli puuromaista, suuhun pantu ruoka tuli nenästä ulos eikä tolpillaan pysynyt. Sairastuin harvinaiseen reumasairauksiin kuuluvaan vaskuliittitautiin, joka on kolmasti yrittänyt viedä multa hengen. Taisto oli kova, mutta niin oli 1989-1995 välisenä aikana annetut hoidotkin - sisältäen niin kortisoni- ja sytostaattihoitoja suoraan suoneen pitkänkin aikaa yhtäjakoisesti.

Vuonna 1996 asuimme Espoossa ja kivenheiton matkan päässä Lepävaaran Ratsastuskoululta. Tutustuin Aila Ekbaldiin, joka on Suomen ensimmäisiä vammaiskoulutuomareita. Hän kertoi vammaisten ratsastuksesta kilpalajina - ja siitä se lähti; Täysin uudella kropalla, josta puolikas ei tuntenut, saman puolen silmäkin oli poistettu ja toinen silmä näki heikosti. Siellä kyydissä keikuin, mutta en kyennytkään tulemaan alas hevosen selästä. Ei ollut Ailalle helppo "repiä" mua (177cm ja jalan pituutta riittää) alas ison hevosen selästä.  

Innostui kerta kerralta lisää. Ensin otin tunteja useita kertoja viikossa ratsastuskoulun ryhmä- ja yksityistunneilla. Vuonna 2000 hankin ensimmäisen oman hevosen, ukarainan ratsuhevosen, Ekvivalentin. V 2003 Ostin 5-vuotiaan Backyar's Be Popin ja sen kapasitettin tultua vastaan, on allani vuoden 2007 alussa ostettu holsteinruuna, Callan eli Pörri. Sillä on kansallinen estekilpailutausta, mutta niin se vain tuntui omalle ja hevonen löysii kotiin. Täytyy kyllä isosti tunnustaa, että entinen avustajani, Petri Lopakka, ilmoitti löytäneensä mulle mahtavan hevosen. Näin se vain on - edelleen;-)

Saavutukseni:

- 3 SM-kultaa ja yksi SM-hopea (jaettu neljästi)
- Kaikki jaetut Näkövammaisten Keskusliiton ratsastusmestaruudet vv 1999 - 2007.
- PM-hopea v 2006 (Tanska) ratsulla Backyard's Be Pop
- PM-hopea v 2007 (Tanska) ratsulla Callan. Sieltä myös yksi luokkavoitto.
- Luokkavoitto Varsovan kansainvälisissä kilpailuissa kesällä-06 Puolasta lainatulla hevosella
- osallistuminen Prahan kv-kisoihin lokakuussa-06 ainoana suomalaisena. sij 2 - 3. Tsekkiläinen lainahevonen.
- CPEDI4* sijoittuminen Norjan Kristiansandissa kesällä-07 norjalaisella lainahevosella. Kilpailu toimi samalla FEIn kvaalauskisana Pekingin Paralympialaisiin v 2008. Ylitin tarvittavan %-rajan.
-lisäksi lukuisia määrä (yli 90) voittoja ja sijoituksia näiden kisavuosieni aikana 1997-2007

 Tavoitteeni:

Jos ovi aukeaa Hong Kongiin, niin se on varmasti se suurin koitos, mihin koskaan tähtään. V 2009 EM-kilpailut Norjassa kuullostaisi paljon"lohdullisemmalle" tavoitteelle ;-)

Ennen Hong Kongia minun on annettava SRLlle ja Suomen Paralympiakomitealle tulokset Norjan Kristiansandin kisoista (kesäkuu-08), Keski-Euroopasta joko Saksan Mannheimista tai Belgian Moorselesta (huhtikuu-08) sekä mahdollisesti Ruotsin kanssllisista (kevät-08).Paralympiakomitea ja SRL päättää tuloksien mukaan, kumpi meistä matkaa Kiinaan, kumpi jää kotiin.

Käy Kiinan matkan suhteen niin tai näin, tulee tästä vuodesta varmasti jännittävä ja taatusti mieleenpainuva ratsastusvuosi.

Hevonen on vuonna 1996 syntynyt, joten ikänsä puolesta siitä olisi kilpahevosta pitemmäksikin aikaa, mutta talouteni ei tule kestämään näitä ulkomaan kilpailumatkoja. Mukanani seuraa hevosen lisäksi sen hoitaja ja jatkossa otan erikseen avustajankin mukaan, koska en jaksa reissata hevosen reittiä vaan tarvitse itse nopeamman tavan päästä kisapaikalle. Pitkästä ajomatkasta menen jäykäksi, joka näkyy muutaman päivän ratsastuksessani. Jotain äillä matkoilla on oppinut. Tämä käy todella kalliiksi mun lompakolle. Tukirahoitusta ei ole.

Valmentaudun Erkylän kartanon tallilla. Muutaman kerran on meitä suomalaisia vammaisratsatajia käynyt valmentamassa irlantilainen Alison Mastein.

Hevosharrastuksessani on vahvasti - ja hyvin näkyvästi - esillä henkilökohtainen avustajani, joka siis Tanskan kilpailumatkan jälkeen vaihtui edellisen muutettua Pohjois-Suomeen. Nyt apunani on Helena ja Ilona, täyttä kultaa...

Kotona, Mäntsälän Ohkolassa peukkuja pitää ylhäällä aviomies-Petteri sekä opaskoira-Upi. Se mahtavin tuki!